Kirjoittaja: Henna-Maria Vähämäki
Kuuloliiton nuorten aikuisten jokavuotinen leiri palasi koronan jälkeen takaisin mahtavampana kuin koskaan. Vuoden 2021 Ruskaretki järjestettiin 9.–13.9. Kolin upeissa kansallismaisemissa. Tiedossa oli kokonaiset neljä päivää seikkailua luonnossa vanhojen ja uusien ystävien kanssa.
Retkemme alkoi torstaina, kun autot ympäri Suomea starttasivat ja suuntasivat kohti Itä-Suomea. Suurin osa leiriläisistä tuli useamman tunnin matkan päästä, joten päivä meni lähes kokonaan matkustamiseen. Perillä Kolilla leirin tukikohtana toimi Vanhan Koulun Majatalo, joka oli vuoteen 1977 asti toiminut paikallisena kyläkouluna. Entiset luokkahuoneet toimivat nyt nukkumistiloina ja jumppahuoneesta oli tehty viihtyisä ruokasali. Matkalaisia asteli sisään koulun ovista pitkin iltaa. Lopulta koossa oli sekalainen sakki vanhoja tuttavuuksia sekä uusia kasvoja. Pitkä matka oli tuonut mukanaan väsymyksen, mutta siitä huolimatta tunnelma oli viihtyisä ja iloinen. Seuraavan aamun ensimmäinen retki pyöri jo kaikkien mielessä. Sitä ennen leiriläisille oli vielä tiedossa maukas iltapala, tunnelmallinen sauna kynttilöineen sekä rentoa yhdessäoloa.
Perjantain ohjelmaan kuului kaksi retkeä. Ensimmäiselle retkelle lähdettiin heti aamupalan jälkeen. Sää oli mitä parhain! Alkavan syksyn viima viilsi, mutta aurinko paistoi, kun kipusimme kohti Kolin luontokeskusta tarkoituksenamme kiertää sieltä alkava kahden kilometrin pituinen huippujen kierros. Mitä korkeammalle Kolin huipulle pääsimme, sitä mahtavammista kansallismaisemista saimme nauttia. Edessämme avautui kaunis näky Pieliselle ja sen takana metsä jatkui silmänkantamattomiin. Oli mitä upeinta katsella kauas taivaanrantaan vanhan kelon vieressä seisten tietäen, että sama kelo oli seissyt siinä jo useiden vuosikymmenien ajan. Kansallispuistot ovat täynnä historiaa vanhoine puineen, joita ei teollisuusmetsien tapaan kaadeta pois. Päiväretkemme koostui pitkälti valokuvauksesta, maisemien katselusta ja eväiden syömisestä. Leiriläiset ovat päätyneet mukaan Kuuloliiton toimintaan eri tavoin: toiset ovat olleet Kuuloliiton toiminnassa mukana lapsesta lähtien, toiset taas ovat tulleet mukaan vasta aikuisiällä tai palanneet toiminnan pariin muutaman vuoden tauon jälkeen. Erilaisista taustoista huolimatta porukka oli todella yhtenäinen. Ensimmäisen retken jälkeen palasimme majoitukseen viettämään vapaa-aikaa ja syömään päivällistä. Ruokalepo olisi houkuttanut, mutta porukka lähti vielä iltaretkelle kohti niemenkärkeä. Neljän kilometrin kävely auringonlaskussa piristi mukavasti – rohkeimmat kävivät jopa järvessä uimassa. Retkeilyn päätteeksi mikään ei ollut parempaa, kuin valmiiksi lämmitetty puusauna odottamassa.
Ulkona oli koleaa ja taivas täynnä pilviä. Hetkenä minä hyvänsä alkaisi sade, mutta siitä huolimatta metsän poluilta ja pitkospuilta kantautui iloinen puheensorina. Näin alkoi lauantain retkemme aamupalan jälkeen. Asenne ratkaisee ja asennetta ei tältä porukalta puuttunut! Pieni sade ei haitannut ketään, kun kaikki kerääntyivät vieri viereen nuotiotulen äärelle lämmittelemään ja syömään eväitä. Pian jo makkarat ja suklaaletut paistuivat ja lisäksi laitettiin pannukahvit porisemaan. Matkan jatkuessa sää alkoi jo hiukan kirkastua. Kaiken kaikkiaan kiersimme noin kolmen kilometrin rengasreitin ja sen jälkeen kävimme vielä Pirunkirkossa. Toinen toisensa jälkeen ihmiset kömpivät sisälle Pirunkirkon luolastoon tietämättä mitä siellä saattaisi tulla vastaan. Pirunkirkko on 34 metriä pitkä Z-kirjaimen muotoinen luolasto, jonka korkeus vaihtelee yhdestä metristä seitsemään metriin. Tarinan mukaan kiipeämällä luolan perimmäiseen nurkkaan voi nähdä itse pirun, mutta yrityksistä huolimatta ei tainnut kukaan nähdä ketään. Illalla majapaikassa oli jälleen tiedossa sauna, jotta pääsimme huuhtelemaan nuotion savun hajut pois.
Sunnuntaina pienten mutkien ja ”kevyen” mäen päälle nousun jälkeen pääsimme lopulta nuotiopaikalle nauttimaan jälleen herkullisista retkieväistä. Tällä retkellä meillä oli tiedossa erätaitojemme testaamista. Eräoppaamme Vilman johdolla saimme yrittää sytyttää nuotiotulen tuluksia apuna käyttäen. Ilman kiireen häivää pidimme hauskaa ja kannustimme toisiamme kokeilemaan uudelleen, jos tuli ei välittömästi syttynyt. Yllätyksenä retken jälkeen pääsimme käymään Kolin Relax Spassa, joka on tunnelmallinen maisemakylpylä. Siellä meitä odotti kokonainen pieni spa-osasto poreammeineen, trooppisine suihkuineen sekä erilaisine saunoineen. Parin päivän kävelyretkien päätteeksi poreet rentouttivat jalkojen lihakset ja jalkakylvyt veivät väsymyksen pois. Väki oli kuin uudesti syntynyt matkalla takaisin majoituspaikkaan päivälliselle. Kylpylä oli todellinen menestys, joka kruunasi jo ennestään loistavan reissun.
Maanantaina heräsimme viimeisen kerran yhteiselle aamiaiselle. Viikonloppu oli vietetty yhdessä upeiden ihmisten kanssa. Kaikki leiriläiset tulivat eri puolilta Suomea, erilaisista lähtökohdista. Ihmiset ovat eri ikäisiä ja elämän polut ovat vieneet eri opiskelupaikkojen ja ammattien pariin. Kuuloliiton ansiosta kaikki ovat kuitenkin löytäneet tiensä toistensa elämään tärkeän vertaistuen roolissa. Leiriltä jäi paljon hyviä muistoja. Opimme leirielämästä, kansallispuistoista ja opimme käyttämään tuluksia. Lisäksi tiedämme nyt, miten keitetään parhaimmat pannukahvit, miten kiehisiä vuollaan ja millainen on oikeanlainen varustautuminen vaellukselle. Ennen kaikkea opimme tämän kaiken yhdessä. Kannustimme toinen toisiamme, jos ei heti onnistunut ja taputimme, kun jokin onnistui. Yhteishenki oli vahvasti läsnä aina leirin alusta loppuun saakka. Haikein mielin hyvästelimme toisemme, mutta onneksi voimme aina luottaa siihen, että Kuuloliitossa ja Nutossa eivät tapahtumat lopu kesken.
