Matka alkoi Kajaanin lentokentältä 1.2.2020 yhdessä luokkalaiseni ja ystäväni Hilla Heikkisen kanssa. Lento lähti klo 17.35 ja olimme Helsingissä 19.30. Ensimmäinen yön vietimme GLO lentokenttähotellissa. Pieni mukava huone, jossa ei ollut ikkunoita.
Seuraavana päivänä aikaisin aamulla lensimme Frankfurtin lentokentälle ja sieltä Veronaan, jossa olimme noin kolmen aikoihin päivällä sitä aikaa. [Aikaeroa tunti]Lentokoneesta oli mahtavat vuoristomaisemat.
Majoituimme yhden perheen luo. Perheen isä oli autoalan opettaja ja omisti myös oman autokorjaamon. Ensimmäisen viikon kiertelimme kouluissa ja katselemassa nähtävyyksiä. Veronassa oli kolme autoalan koulua, kaikissa opiskelijoina vain poikia, mutta naisopettajia oli kuitenkin. Kouluissa ei ollut ruokalaa, vaan lounaaksi syötiin erlaisia sämpylöitä joita sai eurolla. Pääsimme osallistumaan tunneille ja tässä kuva kun pääsimme maalaamaan auton oven. Hilla valitsi värin.
Kaksi opettajaa veivät meidät myös näkemään Gardajärveä. Kyseiseillä alueella kävimme myös tutustumassa kirkkoihin, toisessa niistä eräs nunna piti meille esittelykierroksen.
Seuraavat viikot olimme työskentelemässä autoalan yrityksissä. Minä menin Bertucco auto nimiseen merkkikorjaamoon. Siinä Nissan ja Mitsubishi korjaamossa pääsin tutustumaan erilaisiin työtiloihin ja -tapoihin. Yleisesti ottaen englannin osaaminen oli heikkoa: minun tuutori korjaamolla, isäntäperheen tyttäret, muutama opiskelija ja opettaja sen sijaan osasivat hyvin englantia, joten selvisimme muutenkin kuin elekielellä. Hauska sattuma oli, että yksi apuopettaja osasi suomea, koska hänen miehensä on Sotkamosta [samalta paikkakunnalta kuin minä]. Kävimme heidän luonaan lounaalla ja oli muuten mukavaa puhua suomea muidenkin kanssa kuin vain Hillan. Bertucco autossa oli myös yksi työntekijä jolla oli samanlainen kuulonalenema yhdessä korvassa kuin minulla. Tinnitystä hänellä ei ollut, eikä hän käyttänyt minkäänlaista kojetta tai kuulonsuojausta töitä tehdessä.
Isäntäperheen isä vei meidät yhtenä päivänä tutustumaan kilpapyöräyritykseen. Italiassa pyörillä kilpailu on kuulemma suosittua.
Kävimme myös Milanossa. Kiersimme Hillan kanssa todella isossa karkkikaupassa, jonne muuten meni jopa 60 euroa yhteensä. Kävimme myös Ferrariliikkeessä, jossa ihailimme kamalan kalliita vaatteita (yksi nahkatakki oli 1100e), sekä rikkaiden ihmisten ostoskeskuksessa (tavallaan kuin Stockman), jossa myytiin myös Marimekon ja Iittalan astioita.
Reissun kohokohta oli karnevaalit. Sitä voisi kuulemma verrata meidän vappuparaatiin, mutta Veronassa se tuntui olevan paljon isompi. Siihen valmistutaan kuulemma koko vuosi ja sen oli kyllä näköinenkin. Ihmiset erilaisista järjestöistä ja työryhmistä kävelivät keskustan läpi tiettyä reittiä ja tanssivat ja soittivat musiikkia ja oli vielä erilaisia paraatiautoja.
Saimme myös kierroksen Veronan keskustassa, näimme erilaisia rakennuksia ja entisiä jäännöksiä ja kuulimme niiden historiasta. Näimme Romeosta ja Juliasta tunnetun Julian kodin ja hänestä tehdyn patsaan. Oli sanonta, että jos koskettaa patsaan tissiä, niin se tuo hyvää onnea. En mennyt koskemaan. Mutta tässä siis kuvia sieltä keskustasta ja muualta Veronasta hienojen rakennuksien ja maisemien vuoksi.
Olimme takaisin Kajaanissa 27.päivä. Oli helpottunut olo päästä takaisin Suomeen, osittain siksi, että pääsimme karkuun koronavirusta, kun se alkoi jylläämään Italiassa mutta suurimmaksi osaksi siksi, että pääsi takaisin lumen ja metsän keskelle. Sanoisin että yhtä hyvät maisemat lentokoneesta, vaikkei vuoristoa ollutkaan.
Ja kyllä, söimme paljon pizzaa ja pastaa. Veronassa oli yleistä laittaa perunaa pitsan päälle, tiedän outoa, mutta oli ihan yllättävän hyvää. Seuraavassa kuvassa lempparini, jonkin sorttinen pitsa jossa oli erilaisia lihoja. Ei ollut normaalia saunapalven tapasta kaupassakaan, vaan suosivat ilmakuivattuja sun muita kinkkuja ja lihoja. Viini- ja pastahyllyt olivat kuitenkin aina pisimmät.