Kategoria: Ajankohtaista

Kuuloliiton Nuorisotoimikunnan (Nuto) yleiskokous, joka oli tarkoitus pitää Nuton pikkujoulujen yhteydessä su 29.11.2020 klo 11, joudutaan perumaan vallitsevan koronavirustilanteen vuoksi.

Nuorisotoimikunnan yleiskokous pyritään järjestämään alkuvuodesta 2021. Asiasta tiedotetaan mm. liiton ja moottorikorvien verkkosivuilla sekä moottorikorvien sosiaalisessa mediassa.

Lisätietoja:

Järjestösihteeri Paula Hesso

paula.hesso@kuuloliitto.fi

p. 044 3350760

Nuorisotoimikunnan puheenjohtaja Marika Rajala haastatteli muutamaa nuorta ja kyseli heidän kuulumisistaan näin korona-aikana.

Kysymykset:
1. Kuka olet, mitä teet ja mitä laitteita käytät?

  2. Kuinka COVID-19 on vaikuttanut opiskeluihisi/töissäkäymiseen?  

  3. Onko sinulla ollut etäluentoja ja/tai -kokouksia? Minkälaiset poikkeusjärjestelyt ovat olleet oppilaitoksessa/työpaikallasi?

  4. Ovatko etäluennot tai muut vastaavat olleet haastavia kuulosi vuoksi? Käytätkö apuvälineitä?

  5. Kun rajoituksia aletaan purkamaan, miten luulet sen vaikuttavan oppilaitoksen/työpaikan käytäntöihin? Miten jatkossa tullaan tekemään eri tavalla?

1. Olen Juho Jauhiainen, valmistun piakkoin lukiosta. Käytän implantteja.

2. COVID-19 aikaisti ylioppilastutkinnossani toista reaalikoetta viikolla yllättäen, joten lukea piti vähän nopeammalla aikataululla kuin olin suunnitellut. Muuten ei oikeastaan ole vaikuttanut, koska olen ollut lomalla kirjoituksista asti. Pääsykokeisiin lukeminen tuntuu kylläkin kotona hieman haastavammalta kuin kirjastossa.

3. Olen hakemassa nyt keväällä yliopistoon ja pääsykoe muuttui etänä tehtäväksi. Muuten ei oikestaan merkittävää tapahtunut hakemallani alalla.

4. Minulla ei ole ollut etäluentoja, kun olen ollut lukulomalla.

5. Tähän on vaikea sanoa kun en vielä tiedä tulevaisuuden opiskelupaikkaani varmasti. Toivottavasti koulupaikka kuitenkin tärppää ja pääsen opiskelemaan paikkaan jonne haluan!

1. Olen Leevi Rissanen. Opiskelen kauppatieteitä kolmatta vuotta ja valmistun tänä keväänä kauppatieteiden kandidaatiksi. Opintojen ohessa olen nyt viimeiset kolme vuotta työskennellyt pankissa. Minulla on lievä kuulonalenema, käytän kuulokojeita.

2. (& 3.) Yhdistin tässä vastauksessa kysymykset kaksi ja kolme. Koulun osalta COVID-19 on näkyvimmin vaikuttanut luentojen, sekä tenttien täyteen siirtymiseen etänä järjestettäviksi. Tämän lisäksi kandidaatin tutkielman defence, eli ns. väitös- tai puolustustilaisuus (puolustetaan tutkielmaa lautakunnalle ja vastataan kritiikkiin) on poikkeuksellisesti täysin etänä. Lisäksi myöskään nidottua versiota tutkielmasta ei tarvitse poikkeuksellisesti toimittaa.Töiden osalta kaikki kokoukset ovat siirtyneet täysin etäyhteyksien päähän, ja keskusteluja etätyöskentelystä on käyty, mutta vielä toistaiseksi työt ovat lähes normaalisti toimistolla.

4. Etenkin bachelor’s defence -tilaisuutta olen pelännyt sen osalta, etten saisi lautakunnan jäsenten kysymyksistä selvää, mutta pelot siitä hälvensi se, kun ns. valmentava tilaisuus, “pre-defence” järjestettiin täysin vastaavasti. Käytin kuulokkeita ja mikrofonia, eli ns. headsettiä, sillä se vähentää myös mahdollista taustamelua. Mielestäni itseasiassa etäluennot ja -kokoukset ovat paljon parempia kuulemisen osalta, sillä äänenvoimakkuutta pystyy säätämään. Eroa puheen selkeyteen en ole nähnyt.

5. Näkisin, että yliopistomaailma on suhteellisen vanhoillinen opetuskäytäntöjen suhteen etenkin kaupallisella alalla, joten ainakaan oman koulun suhteen en odota suuria etäluentojen jatkuvuuden osalta. Moni yliopisto nauhoittaa luennot ja mahdollistaa täten helpomman etäopiskelun, tähän voisin nähdä myös kouluni liittyvän. 

Töiden osalta on täysin mahdollista ja jopa odotettavaakin että yhä isompi osa kokouksista järjestetään etänä, niin meillä kuin muissakin yrityksissä. Etäkokoukset mahdollistavat mielestäni paljon luontevamman ja helpomman tavan kokoontua ja käydä asioita läpi – etenkin kansainvälisissä yrityksissä.

1. Olen Johannes Heinävaara, työskentelen suunnittelijana insinööritoimistossa. Käytän kuulokojeita.

2. Käyn edelleen fyysisesti töissä, koska tämän hetkinen etätyöyhteys (VPN) ei kestä raskaiden suunnitteluohjelmien ja tiedostoservereiden käyttöä kuin muutaman työntekijän kuormituksessa. Nämä paikat pidetään varalla jos joku joutuu karanteeniin tai muuten kokee etätyön välttämättömäksi.
Hygieniatasoa on parannettu antamalla henkilöstölle ohjeistus poikkeustilanteesta ja henkilökohtaiset käsidesipullot.

3. Kaikki kokoukset järjestetään etänä. Toimistoomme on myös perustettu erillinen siipi, jonne on siirtynyt tietty viiden hengen projektiryhmä. Kuulun itse tähän ryhmään ja saamme olla toiselle puolelle yhteydessä vain etänä.
Tällä halutaan minimoida riskit siihen, että koko yhtiön henkilöstö joutuisi karanteeniin mahdollisen koronatartunnan myötä.

4. Tähän mennessä eivät ole olleet haastavia, koska kuulokojeeni ovat yhdistetty suoraan puhelimeen ja kojeissa on myös mikrofonit.
Puhelimella on helppo vastata Teams-puheluihin ja liittyä kokouksiin. Käyttäisin mielelläni tietokonetta tähän, mutta toistaiseksi kuulokojeiden yhdistäminen
tietokoneisiin on tehty turhan hankalaksi. Tällä hetkellä minulla on käytössä FM-laite jonka voi kiinnittää koneeseen fyysisesti mutta se siirtää ääntä vain toiseen suuntaan, joten joudun käyttämään sen kanssa erillistä mikrofonia. 

5. Ihmisillä on tunnetusti lyhyt muisti mutta uskon, että kaikki ovat myös jatkossa tarkempia yleisen hygienian suhteen. Toivon myös, että ihmisten kynnys jäädä kotiin jo esimerkiksi flunssan alkuvaiheessa pienenisi. Varsinkin silloin, jos on etätyömahdollisuus. Etätyöyhteydet tullaan varmasti laittamaan kuntoon niin että tulevaisuudessa ne mahdollistavat useamman ihmisen etätyön.   

Nuorisotoimikunta järjesti 20.5.2020 nuorille aikuisille toisena etäpelinä Haluatko miljonääriksi – Moottorikorvat edition -illan Zoom verkkoalustalla. Tällä kertaa paikalle tuli yhteensä huimat 20 nuorta, jossa oli jälleen pari uutta kasvoa mukana. Mukana oli myös 2 kirjoitustulkkia varmistamassa, ettei kenelläkään jää kysymykset epäselviksi.
Haluatko miljonääriksi ohjelman huikeana juontajana meillä toimi Marika ”Jaajo” Rajala sekä avustajina Paula ja Viivi. Ensin oli alkukarsinta, josta aina nopein kilpailija pääsi kisailemaan ja illan aikana ehtikin kisailla neljä henkilöä, joista jokaiselle on palkinto luvassa! Koko kysymysrivistön miljonäärijahdissa päihitti Johannes Laine, onnittelut vielä!

Nuorisotoimikunta järjesti 28.4.2020 nuorille aikuisille etäbingoillan Zoom-verkkoalustalla. Paikalle tuli peräti 17 nuorta lyhyellä varoitusajalla. Illan bingoemäntänä toimivat Viivi ja Paula. Mukana oli myös kaksi kirjoitustulkkia varmistamassa, etteivät bingonumerot mene osallistujilta ohi. Peli sujui ongelmitta ja fiilis oli hyvä, kun bingon voittajat saivat palkintoja ja aplodeja. Etäpeli sai hyvän vastaanoton ja korviimme kaikui muitakin peliehdotuksia. Mukaan saatiin myös pari uutta kasvoa joka on aina kiva juttu! Seuraavan kerran etäpelaillaan jo keskiviikkona 20.5. Haluatko miljonääriksi teemalla. Olethan ilmoittautunut jo mukaan?

Matka alkoi Kajaanin lentokentältä 1.2.2020 yhdessä luokkalaiseni ja ystäväni Hilla Heikkisen kanssa. Lento lähti klo 17.35 ja olimme Helsingissä 19.30. Ensimmäinen yön vietimme GLO lentokenttähotellissa. Pieni mukava huone, jossa ei ollut ikkunoita.
 
Seuraavana päivänä aikaisin aamulla lensimme Frankfurtin lentokentälle ja sieltä Veronaan, jossa olimme noin kolmen aikoihin päivällä sitä aikaa. [Aikaeroa tunti]Lentokoneesta oli mahtavat vuoristomaisemat.

Majoituimme yhden perheen luo. Perheen isä oli autoalan opettaja ja omisti myös oman autokorjaamon. Ensimmäisen viikon kiertelimme kouluissa ja katselemassa nähtävyyksiä. Veronassa oli kolme autoalan koulua, kaikissa opiskelijoina vain poikia, mutta naisopettajia oli kuitenkin. Kouluissa ei ollut ruokalaa, vaan lounaaksi syötiin erlaisia sämpylöitä joita sai eurolla. Pääsimme osallistumaan tunneille ja tässä kuva kun pääsimme maalaamaan auton oven. Hilla valitsi värin.

Kaksi opettajaa veivät meidät myös näkemään Gardajärveä. Kyseiseillä alueella kävimme myös tutustumassa kirkkoihin, toisessa niistä eräs nunna piti meille esittelykierroksen.

Seuraavat viikot olimme työskentelemässä autoalan yrityksissä. Minä menin Bertucco auto nimiseen merkkikorjaamoon. Siinä Nissan ja Mitsubishi korjaamossa pääsin tutustumaan erilaisiin työtiloihin ja -tapoihin. Yleisesti ottaen englannin osaaminen oli heikkoa: minun tuutori korjaamolla, isäntäperheen tyttäret, muutama opiskelija ja opettaja sen sijaan osasivat hyvin englantia, joten selvisimme muutenkin kuin elekielellä. Hauska sattuma oli, että yksi apuopettaja osasi suomea, koska hänen miehensä on Sotkamosta [samalta paikkakunnalta kuin minä]. Kävimme heidän luonaan lounaalla ja oli muuten mukavaa puhua suomea muidenkin kanssa kuin vain Hillan. Bertucco autossa oli myös yksi työntekijä jolla oli samanlainen kuulonalenema yhdessä korvassa kuin minulla. Tinnitystä hänellä ei ollut, eikä hän käyttänyt minkäänlaista kojetta tai kuulonsuojausta töitä tehdessä.
Isäntäperheen isä vei meidät yhtenä päivänä tutustumaan kilpapyöräyritykseen. Italiassa pyörillä kilpailu on kuulemma suosittua.

Kävimme myös Milanossa. Kiersimme Hillan kanssa todella isossa karkkikaupassa, jonne muuten meni jopa 60 euroa yhteensä. Kävimme myös Ferrariliikkeessä, jossa ihailimme kamalan kalliita vaatteita (yksi nahkatakki oli 1100e), sekä rikkaiden ihmisten ostoskeskuksessa (tavallaan kuin Stockman), jossa myytiin myös Marimekon ja Iittalan astioita.

Reissun kohokohta oli karnevaalit. Sitä voisi kuulemma verrata meidän vappuparaatiin, mutta Veronassa se tuntui olevan paljon isompi. Siihen valmistutaan kuulemma koko vuosi ja sen oli kyllä näköinenkin. Ihmiset erilaisista järjestöistä ja työryhmistä kävelivät keskustan läpi tiettyä reittiä ja tanssivat ja soittivat musiikkia ja oli vielä erilaisia paraatiautoja.

Saimme myös kierroksen Veronan keskustassa, näimme erilaisia rakennuksia ja entisiä jäännöksiä ja kuulimme niiden historiasta. Näimme Romeosta ja Juliasta tunnetun Julian kodin ja hänestä tehdyn patsaan. Oli sanonta, että jos koskettaa patsaan tissiä, niin se tuo hyvää onnea. En mennyt koskemaan. Mutta tässä siis kuvia sieltä keskustasta ja muualta Veronasta hienojen rakennuksien ja maisemien vuoksi.

Olimme takaisin Kajaanissa 27.päivä. Oli helpottunut olo päästä takaisin Suomeen, osittain siksi, että pääsimme karkuun koronavirusta, kun se alkoi jylläämään Italiassa mutta suurimmaksi osaksi siksi, että pääsi takaisin lumen ja metsän keskelle. Sanoisin että yhtä hyvät maisemat lentokoneesta, vaikkei vuoristoa ollutkaan.

Ja kyllä, söimme paljon pizzaa ja pastaa. Veronassa oli yleistä laittaa perunaa pitsan päälle, tiedän outoa, mutta oli ihan yllättävän hyvää. Seuraavassa kuvassa lempparini, jonkin sorttinen pitsa jossa oli erilaisia lihoja. Ei ollut normaalia saunapalven tapasta kaupassakaan, vaan suosivat ilmakuivattuja sun muita kinkkuja ja lihoja. Viini- ja pastahyllyt olivat kuitenkin aina pisimmät.

Vähän minä tiesin, kun aivan täyteen pakatun autoni ja pienen kääpiövillakoirani Pipan kanssa huristin Etelä-Suomesta Lappiin viime syksynä. Saavuin elämäni ensimmäistä kertaa silloin Lappiin ja Muonioon. Olin aloittamassa työt seuraavana päivänä Muonion kunnan alueella terveydenhoitajana.. Valmistuin keväällä 2019, joten työkokemusta ei ollut ehtinyt luonnollisesti vielä kertyä suuremmin. Sen verran ammatillisten harjoittelujaksojen ja sijaisuuksien perusteella tiesin, että vastaanotto- ja päivätyö olivat ne työmuodot, joissa koen olevani vahvoilla. Minulla on oikean puolen mikrotia, ja BAHA-kuulolaite päivittäisessä käytössä. Huonokuuloisuuteni ei estä työskentelyä esimerkiksi osastotyössä, mutta työstäpalautumisen haasteet eivät oman kokemukseni mukaan mahdollistaneet toivomaani vapaa-aikaa. Haaveenani oli kouluterveydenhoitajan työ jo opiskelemaan hakiessani, ja päätin toteuttaa haaveeni.

Luonto on minulle kaikki kaikessa. Olin nyt myös seuraamassa useamman vuoden haavettani ja unelmaani päästä tutustumaan ja kokemaan Lappia sen kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan.. Nyt vasta jälkikäteen asiaa tarkasteltaessa joku lähipiiristäni olisi voinut ehkä yrittää pitää jalkojani paremmin maassa, itse en siinä hetkessä sitä kovin hyvin osannut. Toisaalta muiden viisastellessa tai pelotellessa olisi voinut jäädä lähtemättä, ja se jos mikä olisi harmittanut. Toisaalta sen verran määrätietoisesti olin tehnyt jo päätöksen lähtemisestä, että en usko, että mieltäni olisi saanut enää muutettua.

Ensimmäisen työpäivän sekavien tunteiden käsittelyä ja uusien asioiden omaksumista helpotti lämmin vastaanotto työyhteisön puolesta. Töiden edetessä ja ensimmäisten asiakkaiden tullessa vastaanotolle voin sanoa, että hetkeen en muista kokeneeni sellaista jännitystä ja epävarmuutta omasta osaamisestani. Laajat työtehtäväni ulottuvat kaikenikäisen väestön terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen kouluterveydenhuollosta seniorineuvolatyöhön, ajokorttitarkastuksista kuulontutkimuksiin ja muihin lakisääteisiin terveystarkastuksiin, välillä myös sijaistaen toista terveydenhoitajaa äitiys- ja lastenneuvolassa. Työn monipuolisuus on sen tarjoama kullanarvoinen rikkaus työuran tässä vaiheessa ammatillista kasvua mahdollistaen ja tukien. Kuuloasiakkaat ovat henkilökohtaisista syistä minulle sydämen asia, ja olen nauttinut päästessäni tekemään töitä heidän kanssaaan. Asiakkaat myös yllättyvät positiivisesti kertoessani heille olevani myös huonokuuloinen, vertaistuki toimii molempiin suuntiin. Kokemusten tuoman varmuuden ja monien asiakaskohtaamisten myötä työstä on oppinut nyt nauttimaan.

En kiellä, etteikö monipuoliset vapaa-ajan mahdollisuudet olleet suurena motivaattorina hakeutua myös juuri tälle alueelle Lappia. Loputtomat mahdollisuudet retkeilyn ja vaelluksen saralla, lumikenkäily  sekä laskettelu ja lumilautailu tekevät täällä viihtymisestä helppoa. Myös viikottaiset pulahdukset avantoon tukevat hyvinvointia.
Hakeuduttuani työhön, jota kohtaan koen valtavaa paloa, ja ollessani motivoituneen työyhteisön ympäröimänä saa vapaa-aikakin aivan uudenlaisen pilkkeen ja merkityksen. Vapaa-aikaan jaksaa panostaa, kun kuuntelutyöstä palautuminen nopeutui työmuodon muuttuessa. Toki myös arjen säännöllistyminen päivätyön myötä on vaikuttanut asiaan. Nyt puoli vuotta täällä vietettyäni voin vain sanoa, että hyppy tuntemattomaan kannatti. Toki koti-ikävä haastaa ajoittain, mutta ihmissuhteiden hoito onnistuu myös etänä. Perhe ja kaverit tulevat myös mielellään käymään luonani samalla lomaillen ja tutustuen Lappiin. Täällä ollessa ja eläessä tarjoutuu aivan uusi mahdollisuus itseensä tutustumiseen.

Elämä soljuu täällä omalla painollaan eteenpäin, asiat otetaan asioina eikä kuormituta turhasta. Olen myös saanut aivan mahtavia uusia ystäviä ja tuttavuuksia sekä valtavasti uusia kokemuksia omaan henkiseen pääomaan.  

Suosittelen kaikille itsensä kuuntelua ja kehon signaalien tarkkailua sekä niihin reagoimista. Unelmien ja haaveiden on hyvä antaa kasvaa, silloin tekee pieniä valintoja niitä kohti arjessa sekä tietoisesti että alitajuisesti. Kuulo ei rajoita, kun keksii toimintamalleja, jotka toimivat juuri henkilökohtaisesti itselle. 

Kirjoittanut: Vilma Forsell

Deafmetal ja Kuuloliitto ry olivat mukana Suomalaisen musiikin suurtapahtumassa, Emma-Gaalassa suojelemassa kuuloa jakamalla musiikinkuuntelutulppia gaalavieraille! Kuten varman lukijat tiedätte, kuulo ei ole itsestäänselvyys. Me nuoret halusimme olla myös mukana muistuttamassa musiikin ystäviä järkevistä musiikinkuuntelutavoista ja samalla päästä nauttimaan gaalahumusta yhdessä vieraiden kanssa punaisella matolla. Kerroimme punaisella matolla ihmisille siitä, kuinka tärykalvoa ei ole suunniteltu kestämään sitä desibelimäärää, mitä kaiuttimet on suunniteltu antamaan. Annoimme heille myös Suomen 3M valmistamia korvatulppia, joilla musiikin kuuntelusta pystyy nauttimaan ilman, että siitä on vaaraa tärykalvoille. 

Musiikin ystävät ottivat meidät hyvin vastaan punaisella matolla ja moni tulikin juttelemaan järkevistä tavoista nauttia musiikista ja olivat ilahtuneita mahdollisuudesta saada tyylikkääseen pakettiin paketoidut laadukkaan musiikinkuuntelutulpat.

Muistakaa pitää kuulostanne huolta, jotta voidaan kaikki nauttia musiikista vielä vuosien päästä